VIERAAT

Kino Lokakuu on kymmenisen vuoden aikana kutsunut useita kansainvälisesti tunnettuja huippuvieraita ja järjestänyt kymmeniä keskusteluja Venäjän elokuva-alan tunnetuimpien ohjaajien ja tuottajien kanssa – eikä tälläkään kertaa tarvitse jäädä näppejään nuolemaan, kun festivaali passittaa lavalle joukon kiinnostavia vieraita.

Kino Lokakuun keskiviikko tarjoaa mahdollisuutta vertailla kahta erilaista näkemystä venäläisestä elokuvamaailmasta, kun festivaali näyttää elokuvat isältä ja pojalta.

a29eeced-83fc-4aaf-9b70-f287d1e528b9

Siinä missä ohjaaja isä-Proshkinin jo klassikoksi tituulerattu elokuva Vuoden 1953 kylmä kesä (1987) käsittelee Stalinin jälkeistä sekasortoa, sijoittuu sovitus eli Expiation (2012) muutamalla vuodella taaksepäin: suoraan pyhän Isänmaallisen sodan jälkeiseen kolkkoon syliin. Poliittiset sävyt on riisuttu ja tilalle on puettu kysymys ihmisen kyvystä rakastaa kaaoksen keskellä. Mutta ei hätää! Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään romanssi: keskiöön kun nousee aina vain Venäjällä valitettavan ajankohtaiset teemat pelosta, väkivallasta ja kykenemättömyydestä toimia, joiden voittajaksi tekisi niin mieli nostaa rakkauden. Mutta Proshkinin käsittelyssä kukaan henkilöhahmoista ei ole enää neuvostoelokuvien tapaan ”hyvä” tai ”paha”, ja hämmentääkseen tätä dikotomiaa, elokuvan visuaalisissa keinoissa turvaudutaan valojen ja varjojen käyttöön. Kaikista valoista huolimatta värielokuva ui sellaisessa harmaudessa, että sitä voisi luulla mustavalkoiseksi ja taiteellisissa ansioissa sitä onkin verrattu jopa Mihail Kalatozovin sotaklassikkoon Kurjet lentävät (1957). Expiationista on sanottu, että se vielä kykenee säilyttämään elävän muiston siitä, millaisissa kauhun tunnelmissa juuri sodan voittaneessa Neuvostoliitossa elettiin…

Expiation sai ensi-iltansa Venäjällä poliittisten vainojen uhrien muistopäivänä 30.10.2015. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa sortavaa politiikkaa koko elämänsä teoksissaan käsitellyt kirjailija Friedrich Gorenstein (1932-2002), joka mm. käsikirjoitti Andrei Tarkovski kanssa yhdessä Solariksen. Näillä kahdella elokuvalla on myös yhteinen säveltäjä: Eduard Artemjev (1939-1999).

707910ca9b354a3eb5c3900ee0e8

Sen sijaan Proshkin junior eli Andrei Proshkin (s. 1969) on taustaltaan toimittaja ja sittemmin 2000-luvun puolella elokuviin eksynyt ohjaaja. Art houseksi luokiteltu Orlean (2015) on paitsi kaupunki Altain arojen rannalla, myös Venäjän oma ”Twin Peaks” tai eräänlainen adaptaatio Mihail Bulgakovin kielletystä mestariklassikosta Saatana saapuu Moskovaan. Elokuva on kerännyt ahnaasti erilaisia kuvailuja kuin jääkaappimagneetteja konsanaan: ”lajityyppien coctail”, ”absurdinen trash-tragikomedia”, ”groteksti moraalitarina…” oli kuvailun laita niin tai näin, on Orleanilla kiinnostava yhteys isä-Proshkinin avajaisnäytöksen 1980-luvun elokuvaan: molemmista on sanottu, että niitä täytyy lukea ”rivien välistä”, mutta 2010-luvun Venäjällä tämä taito vaatii erityisen hioutunutta silmää. Kaikesta fantasia-krumeluurista huolimatta Orlean kun nimittäin kertoo hyvin, hyvin paljon enemmän nyky-Venäjästä kuin mitä se ensivilkaisulla saattaa näyttää…

”[Ukrainalaiset] Me olemme teidän kanssanne!” Andrei Proshkin oli vuonna 2014 yksi niistä Venäjän kulttuurialan allekirjoittaneista, jotka vastustivat venäläisten sotilaallista väliintuloa Ukrainassa.

Elokuvaesitysten jälkeen isä ja poika keskustelevat elokuvan teosta Venäjällä.

Kino lokakuun lauantain perinteinen keskustelu on omistettu teemalle nimeltä Naisnäkökulma venäläisessä elokuvassa ja siihen keskustelemaan saapuvat Maria Razbezhkina, Liza Antonova, Natalija Kudrjashova, Natalia Ivanova sekä Marko Vuorinen.

marina_razbezhkina

Ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja ja opettaja Maria Razbezhkina (s. 1948) on Kazanista kotoisin oleva toimittaja, joka 1980-luvun lopulla siirtyi dokumenttielokuvien pariin. Takana on nyt yli 40 dokumentaatiota ja muutama elokuva, joista mm. palkittu Harvest Time (2004) näytettiin yli viidelläkymmenellä festivaalilla. Viimeiset kymmenisen vuotta hän on johtanut Venäjän yhtä arvostetuinta dokumenttikoulua, jonka hän yhdessä perusti ohjaaja Mihail Ugarovin kanssa. Razbezhkina on Euroopan elokuva-akatemian jäsen.

Käsikirjoittaja ja tuottaja Liza Antonova on vuodesta 2005 toiminut tuotantoyhtiö Passažirin taiteellisena johtajana, jonka kaksi elokuvaa – Tšehovin veljekset (2014) ja Hyvä Hans (2015) näytettiin viime vuoden Kino Lokakuu –festivaaleilla. Kirjallisuus- ja teatteritaustainen Antonova on ollut vetämässä paria eri elokuvafestivaalia sekä toiminut Venäjän omien Oscar-palkintojen (Nika) päätoimittajana.

Monilahjakkuus ja nouseva tähti Natalija Kudrjashova (s. 1978) ohjaa, käsikirjoittaa, tuottaa, leikkaa ja näyttelee omissa elokuvissaan. 2000-luvun alussa valmistui näyttelijäksi ja erilaisten teatteriproduktioiden kautta siirtyi elokuva-alalle. Kino Lokakuu näyttää lauantaina ohjaajalta elokuvan Pioneer Heroes (2015).

Tuottaja Natalia Ivanova (s. 1957) on työskennellyt elokuva-alalla jo vuodesta 1986 lähtien ja 2000-luvun alusta johtanut”Horosho Production” –nimistä tuotantolaitosta, joka on erikoistunut elokuvien, dokumenttien sekä televisio-produktioiden tuotantoon ja jakeluun. Tuottaa venäläisen elokuvan festivaaleja Ranskassa ja Italiassa. Kino Lokakuu näyttää tuottajalta sunnuntaina Kaukasiaan sijoittuvan elokuvan nimeltä Teli ja Toli (2016).

Valokuvaaja ja melko tuore dokumentintekijä Marko Vuorinen (s. 1974) on käsitellyt kolmessa varjojen ja valojen lyhytelokuvassaan – Tamara W. (2014), Eight (2017) ja Vianey (tulossa 2017) – paitsi naiseutta, myös muunsukupuolisuutta. Kino Lokakuu näyttää taiteilijalta lauantaina elokuvan Eight, jossa Pietarin tapahtumaympäristössä kuullaan kertomuksia rakkaudesta kahdeksan naisen voimin.